Hopeinen kuu ja kädessä hikinen lätsä.

Ilman lätsää en pesäpalloa voi katsoa. Se on tuttu ja turvallinen tekstiilitoveri, minkä voi kiskoa päästä kiukulla tai sitä voi heilutella onnellisena ja heittää ilmaan hurrauksen säestämänä. Sen voi vetää myös armollisesti silmille, jos meno kentällä alkaa hirvittämään. Tämä harmaa ja hikinen lätsä näki tänä kesänä monta monituista peliä: aikuisten, lasten, nuorten, sekä ihan teletappien. Mutta nyt se on kaikkensa antanut, muotonsa menettänyt, sekä hieman haiseva. On aika päästää se talvilevolle muiden vanhojen ja hikisten lätsien hattuhyllylle. Sen olisi pitänyt nähdä se, kuinka Vedon joukkueen kauloihin ripustetaan kultaiset mitalit ja uusi mestaruustaulu hinattaisi Saarikentän kattoon, sen sijaan että radiossa soi Hopeinen kuu. Mutta sille ei nyt voi yhtään mitään. Ei sitten vaikka sitä repisi.

Uusi kesä tulee, uudet pelit sekä lätsät!

Paljon hienoja asioita tapahtui myös katsomossa. Isot kiitokset myös täällä blogin puolella joka ikiselle vetolaiselle, jotka olivat tekemässä tästä kesästä niin hienoa kannattajakesää kuin se oli! Meitä ei turhaan tituleerata Suomen parhaiksi pesäpallokannattajiksi! Tälläisten ihmisten kanssa on hienoa seisoa joukkueen takana niin myötä, kuin vastoinkäymisissä, ja niiden kanssa kestää myös tälläiset hopeaputket. Vaan ei kannataminen mitalien jakoon lopu! Talvella ideoidaan ensi kesälle jotain uutta. Yhteyttä saa pitää yllä vaikka Savonjoki olisikin jäässä!

Erityiskiitos Vedon ykköskannattajalle, Vimpelin Venlalle! Siinäpä vasta ehta vetolainen! Jokainen joukkue tarvitsisi tälläisen ahkeran, tunnollisen, tekeväisen ja intohimoisen kannattajan! Venla ehti kesän aikana pukea pesäpallopatsasta kotiottelupäivinä, palkita ex-pelaajia nallekarhuin, jakaa omenia jonottajille, innostaa katsomoa niin Saarikentällä kuin vieraalla maalla omalla esimerkillään ja vaikka mitä! Venla ehti kaiken muun ohessa vielä avaamaan oman bloginsa loppukaudesta. Odotankin innolla, mitä saamme blogista tulevaisuudessa lukea.

Vimpelin Venla: Huteja ja läpilyöntejä

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Pieni kylä - monta sankaria! Muistakaa tämä, sekä joukkue että kannattajat! 

Odottavan aika on pitkä ja lauantai kaukana, printtaa orava!

Printattavia pelaajia on ollut jo useita, mutta nyt blogissa tehdään historiaa! Tänään printteristä puskee ulos ensimmäinen eläin! Hieman litteänä ja latteana, mutta kuitenkin.

Kauan piti miettiä, mikä elukka se olisi. Mikä olisi tarpeeksi harmiton ja vaaraton, että pikkulapsetkin sen voisivat pelästymättä printata ja liimata kasaan. Vaihtoehtoja oli useita, bambista perhoseen, pupujussista Maija mehiläiseen, mutta päädyin kuitenkin pieneen pörröiseen oravaan, tuohon metsän pikkuruiseen säntäilijään, jonka ainut tarkoitus on näyttää söpöltä ja kerätä käpyjä. Sitäpä ei arinkaan mukula kavahtaisi!

Tässä siis printattava kurre parilla kehovaihtoehdolla, kotipuu, käpyjä viikoksi ja turvallinen ympäristö, missä orava voi vapaasti säntäillä ja heilutella raajojaan.

Zöböö!   

Raju huoltajuuskiista jatkuu Saarikentällä!

Onpahan ollut kummallista ja vaikeaa aikaa kannattajan silmin. Paljon on tapahtunut joukkueen ympärillä: on kuhistu, on huhuiltu ja mutistu Hesaria myöten. Ei voi kun toivoa jaksamisia joka ikiselle osapuolelle ja mennä eteenpäin. Olisi hemmetin tärkeää, että joukkueelle annettaisi täysi tuki ja että se saisi rauhassa keskittyä siihen olennaiseen, eli Sotkamon kaatamiseen kotona! 

Sehän myös kaatuu!


Ja meno katsomossa senkun kiihtyy ja meidän kannattajien on oltava hereillä! Nyt on annettava kaikki mitä löytyy ja saa antaa enemmänkin. Huutoa, kannustusta, taputusta ja näyttöä siitä, että 13. pelaaja on hereillä ja täydessä iskussa!

Eipä haittaisi yhtään, jos katsomossa nähtäisi enemmänkin näitä sympattisia ja hienoja itse tehtyjä fanilippuja sun muita! Ne ovat persoonallisia, hienoja ja näyte siitä, että seura on rakas. Viimeinen lyöjä suosittelee!